Faaraokoira on mielenkiintoinen rotu monessakin suhteessa. Ensinnäkin se on yksi vanhimpia koirarotuja, ja sen historiaa on pystytty seuraamaan jopa 5000 vuoden päähän, kauas Egyptiin. Niitä käytettiin maassa mm. kaniininmetsästyksessä ja hautakammioiden vartioina. Faaraokoira lasketaan kuitenkin maltalaiseksi roduksi, sillä nimen omaan maltalaiset ovat säilyttäneet rodun puhtaana tuhansien vuosien ajan. Nykyajan faaraokoirat ovat hämmästyttävän samannäköisiä kuin esi-isänsä. Rotu ei ole myöskään menettänyt luontaista metsästysviettiään, ja sitä käytetään yhä Maltalla sen alkuperäisessä käyttötarkoituksessa, kaniininmetsästyksessä. Rodun luonteessa vaikuttaa edelleen alkukantainen metsästysvietti. Ne ovat jonkin verran itsenäisiä, eivätkä siksi aina toimi kuin ihmisen unelma. Ne saattavat vaikuttaa tyhmiltä katsoessaan pää vinossa istumista anovaa omistajaansa, mutta todellisuudessa ne ovat hämmästytttävän viisaita. Rotu oppii todella nopeasti uusia asioita eikä sen kouluttaminen ole vaikeaa, mutta metsästyskoiran luonto on otettava koulutuksessa huomioon; farkku kaipaa paljon motivaatiota. Haasteellisinta faaraokoiran kouluttamisessa onkin motivaation ylläpitäminen, farkku rakastaa uuden oppimista mutta inhoaa vanhan kertaamista. Pennun sosialistamisesta on huolehdittava hyvin, sillä rotu on helposti pidättyväinen vieraita kohtaan. Ominaista farkulle on myös "punastuminen", eli kun se joutuu hämilleen tai kiihtyy, sen kirsu ja korvat muuttuvat tumman punaisiksi.
Faaraokoira on miellyttävä koira. Se on sisätiloissa rauhallinen ja itsenäinen, mutta ulos päästessään se spurttailee riemukkaasti villeissä juoksuleikeissä. Se rakastaa liikuntaa ja on ketterä, todella nopea ja eloisa. Sen voimakkaan metsästysvietin vuoksi sitä kannattaa kuitenkin pitää irti vain turvallisilla, aidatuilla alueilla. Faaraokoira metsästää pääasiassa näkönsä avulla, eli juoksevat jänikset ja muut pikkueläimet laukaisevat sen saalistusvietin helposti. Farkku on myös mitä mainioin pihavahti. Se ilmoittaa vieraista haukkumalla, vaikkei se olekaan tippaakaan aggressiivinen. Se on vain herkkä haukkumaan, mutta kun asiaan puututaan tarpeeksi ajoissa, siitä ei muodostu ongelmaa. Rotu rakastaa olla huomion keskipisteenä, ja se riemastuttaakin omistajaansa leveästi hymyilemällä (mikä tosin tulkitaan usein ulkopuolisien kesken hampaiden näyttelyksi eli uhkailemiseksi), ja käyttämällä hyväkseen laajaa ääniskaalaansa. Farkku kaipaa runsaasti huumorintajua ja kärsivällisyyttä omistajaltaan. Se rakastaa omaa perhettään yli kaiken, ja se toimii hyvin laumassa.